Sitruunaista lohta ja perunasalaattia

Onpas jotenkin tylsän kuuloinen ruuan nimi. Mutta niinhän se usein menee, arjen elämyksiä näistä sitten näyttää välillä syntyvän. :) Tämäkin oli mainio tuttavuus ja yhdistelmänä erinomainen, mitä nyt olisin mieluummin ottanut jotain vaalealihaista kalaa. Perunasalaatin ohje on Jamie Oliverilta, Jamien kotona-kirjasta, jossa on muuten ihan mainioita kasvatusvinkkejäkin kotipuutarhurille. Terveisin, kirsikkatomaattini eivät ole vieläkään punastuneet...

Ranskankermasoosi tuohon lohen kylkeen oli kyllä ihan paikallaan, linjojaan vahtivat voivat sen jättää poiskin. Omat linjat tulevat leviämään vielä tuonne marraskuulle saakka, varsinkin tuosta keskivartalon kohdilta... ;)

Mutta tässäpä ohjetta, suosittelen!

Lohifilee (tai jotainmuuta kalaa, ihan oman maun mukaan)
sitruunanmehua (kokonainen)
suolaa, pippuria
ranskankermaa (se pieni purkillinen)
(piparjuurta)

Purista puolikkaan sitruunanmehu fileen päälle, mausta suolalla ja pippurilla ja iske uuniin 180 asteeseen noin 30 minuutiksi (riippuen fileen paksuudesta). Sekoita ranskankerman sekaan loput sitruunamehusta sekä suolaa ja pippuria, maistele maut kohdilleen. Halutessasi vähän potkua soosiin, lisää pieni pätkä piparjuurta raasteena.

Salaattiin:

uusia perunoita
oliiviöljyä
sitruunanmehu
suolaa, pippuria
uutta sipulia varsineen
kapriksia
persiljaa/tilliä

Keitä perunat suolatussa vedessä, valuta vesi ja anna hetken höyrytä. Paloittele vielä kuumina sopiviksi suupaloiksi kulhoon ja lisää kastikeiainekset mukaan (öljy, sitruuna, suola, pippuri). Sitruunanmehua noin kolmasosa öljyn määrästä ja öljyn määrä riippuu ihan miten öljyistä haluaa, omaan salaattiin taisi mennä n. 600 gr perunoita ja ainakin puoli desiä öljyä. Anna pottujen maustua ja jäähtyä hetki, lisää silputtu sipuli, kaprikset ja yrtit. Avot!

Paahdettu valkosipulikeitto

Anteeksi huono kuva, otettu mökkiolosuhteissa sisätiloissa, joten valaistus ei ollut mikään parhain. Ja lautanenkin väärän värinen tuollaiselle keitolle. No, ehkä pääsemme yli tästä, koska keitto itsessään on ihan parasta mitä valkosipulista vaan saa tehtyä. Ohje on Food Clubin herroilta (ohjelma parin vuoden takaa) ja siinä sen kaveriksi paistettiin vielä munakoisoa. Tämä tehtiin tosiaan mökillä, 25 kilsan melontaretken jälkeen alkukeitoksi, pääruokana oli uunilohta ja maalaissalaattia ja jälkkärinä mutakakkua vaniljavaahdolla ja tuoreilla mansikoilla. Hyvä kombinaatio, ja kokki sai kehujakin :)

Tässä ohjetta tuohon soppaan:

3 valkosipulia (niitä kokonaisia siis, ei erillisiä kynsiä)
1 salottisipuli
2 isoa perunaa (Rosamundaa mieluiten tai jokin muu jauhoinen lajike)
8 dl kanalientä (voi laittaa litrankin, jos on paljon populaa tulossa)
4 dl valkoviiniä
2 dl kuohukermaa (tai kermamaitoa 1:1)

Kääräise valkosipulit folioon ja anna paahtua uunissa n. 40 min 200 asteessa. Sillä aikaa tee keittopohja; paista sipuli ja perunakuutiot öljyssä joko kasarissa tia paksupohjaisessa kattilassa kunnes ovat läpikuultavia ja lisää valkoviini. Ann a poreilla muutaman minuutti ja lisää kanaliemi, anna kiehua kymmenisen minuuttia. Leikkaa valkosipuleista "hattu" pois (tämän voi kyllä tehdä jo ennen uuniin laittoa, helpompaa) ja purista sisukset keittoon (huom! valkosipulin täytyy olla vielä hyvin lämmin, viiletessään muuttuu liisteriksi ja puristaminen ei onnistu). Soseuta koko komeus sauvasekoittimella tai jollain muulla asiaan sopivalla vehkeellä. Lisää kerma,suolaa ja pippuroi. Anna vielä kiehahtaa, maistele suolat kohdilleen ja purista mukaan sitruunanmehua halutessasi. Nauti hyvän leivän kera.

Kaljap**sekanan jämät

Meillä syötiin vähän aikaa sitten kaljapersekanaa. Nii-in, juuri sitä. Kuulostaa ehkä kaikkein mauttomimmalta ruuan nimeltä ever, mutta kuvailee tätä ruokalajia juurikin ihan oikein. Valitettavasti itse laitoksesta ei ole yhtään kuvaa, mutta kanan jämistä tehdystä leivästä sain sentään otettua todistusaineistoa. Ohje on Steve Raichlerin Kaikki Grillauksesta-kirjasta, joka on ihan mainio perusteos kaikenlaiseen grillaukseen. Kyseisen opuksen ohjeita käytetään meillä ahkeraan näin kesäaikaan. Bongasinpa tämän ohjeen myös uusimmasta Maku-lehdestä, tosin sillä oli vähän korrektimpi nimi. :)

Mutta siis kaljapersekanaan tarvitaan siis kokonainen kana (mieluiten maustamaton), tölkki kaljaa (siiderikin käy, tai jopa jokin limsa, kunhan on pienessä tölkissä) ja mausteita. Jokainen voi tehdä oman mausteseoksena (google auttaa, kirjoita hakukentän rub ja chicken), meillä käytettiin valmista cajun-mausteseosta, johon oli lisätty suolaa ja chilikastiketta. Juo kaljatölkistä n. puolet pois, hiero kanaan mausteseosta reilusti ja laita loput kanan sisään ja kaljatölkkiin. Pujota tölkki kanan peräpäähän ja asettele jalat niin, että se pysyy pystyssä (kolmikantaiseksi), paista joko uunissa 175 asteessa n. tunnin verran tai sitten grillissä (pitää olla kannellinen grilli) miedolla lämmöllä n. 1,5 tuntia. Poista tölkki varovasti kanan sisältä (on kuuma!) ja anna levätä hetki. Nauti salaatin ja vaikka grilliperunoiden kanssa.

Kaljatölkin idea on siinä, että neste höyrystää kanaa sisältäpäin ja näin liha on mehukasta eikä pääse kuivumaan. Ja tämä tosiaan oli mehukkainta kokonaista kanaa mitä itse olen syönyt. Suosittelen, vähän irvokkaasta nimestä huolimatta! :)

Tomaatti-vuohenjuustokeitto

Näin kesäaikaan keitot ja salaatit valtaa blogimaailmaa aika tavalla, enkä aio olla poikkeuksena minäkään. Tosin tämä soppa taidettiin tehdä jo huhtikuun puolella, mutta koska sitä vasta pakasteesta sulateltiin, niin postaaminen onnistuu nyt mitä mainioimmin. Ja kesäruokaahan tämä on, eipä siitä mihinkään pääse. Ohje on Maku-lehden nettisivuilta ja todella käyttökelpoinen. Ensin mietin vähän ohjeessa ollutta porkkanaa, mutta sopii vallan mainiosti mukaan tuomaan makeutta tomaatin kylkeen.

Tässä ohjetta:

6 annosta

1 kpl sipulia
2-3 kpl valkosipulinkynttä
2 kpl porkkanaa
1 rkl ruokaöljyä
2 tl juustokuminaa
500 g paseerattua tomaattia
1 kpl kasvisliemikuutiota (-tai fondia)
4 dl vettä
2 tl suolaa
2 tl mustapippuria
1 tl sokeria
200 g vuohenmaitojuustoa
1/2 dl tuoretta oreganoa (hienonnettuna)

Kuori sipulit sekä porkkanat ja kuutioi ne. Kuullota kasviksia kattilassa öljyssä. Lisää jeera ja jatka paistamista muutama minuutti.
Kaada joukkoon paseeratut tomaatit ja lisää kasvisliemikuutio sekä vesi. Anna porista keskilämmöllä noin 15 minuuttia. Mausta keitto suolalla, rouhitulla pippurilla sekä sokerilla. Soseuta soppa sauvasekoittimella sileäksi.
Murustele vuohenjuusto sattumiksi keiton sekaan ja viimeistele hienonnetulla oreganolla.

Jamien chiliä

Palataanpa nyt sitten ruuan ääreen paatoksen polulta. :)
Jamie´s America-kirja on killunut hyllyssä jo jonkin aikaa, mutta jostain syystä en ole saanut siitä aikaiseksi kuin vain tämän chilin. Pitääpä ottaa niskasta kiinni itseään ja ottaa kirja suurkulutukseen. Tämä ohje oli mainio, tosin sain siitä tooooodella tulista laittamassa Blair´sin After Death-chilisoosia hiukkasen liikaa, joten tämän kanssa täytyi syödä aika paljon ranskankermaa. :D Mutta oli se sen arvoista. Meillä nautittiin siis chilistä ranskankerman ja tortillalättyjen kera.

Tässä ohjetta vielä, pienoisin muutoksin:

noin 4-6 annosta

1 kg verran hyvää naudanlihaa, voi olla esim. lapaa tai paistia
1 dl verran kahvia
1-2 kuivattua chiliä
1 tl juustokuminaa
1 tl paprikajauhetta
1 tl oreganoa
1 laakerinlehti
1 punasipuli kuutioina
1-2 tuoretta chiliä (en laittanut ollenkaan)
1 tl kanelia
5 kynttä valkosipulia
suolaa, pippuria
2 prk tomaattimurskaa
1,5 rkl siirappia tai fariinisokeria
1-2 paprikaa kuutioina (eri värisiä)
1 prk papuja (kidney- tai valkopapuja, ei kastikkeessa)
ranskankermaa

Liota kuivattuja chilejä kuumassa kahvissa. Samaan aikaan kuumenna oliiviöljyä padassa ja paahda siinä juustokumina, paprikajauhe, laakerinlehti, oregano ja sipulit. Paista kunnes sipulit on pehmeitä. Lisää seokseen mukaan kahvissa uitetut chilit samoin kuin puolet tuoreista chileistä (pieneksi hakattuina), kaneli, valkosipuli sekä suolaa ja pippuria. Heitä perään vähän chilikahvia ja sekoita tasaiseksi. Seuraavaksi laita mukaan loput kahvista, tomaattimurska sekä sokeri/siirappi. Lopuksi heitä mukaan lihat ja vähän lisää suolaa ja pippuria. Peitä kannella ja anna kiehua miedolla lämmöllä pari tuntia.

Revi liha parilla haarukalla hienoksi hiutaleiksi ja lisää paprikat sekä pavut. Kiehuta vielä n. puolisen tuntia ilman kantta. Lihan pitäisi tosiaan olla erittäin pehmeää ja suussa sulavaa (jos ei ole,anna porista pidempään). Maista ja jos haluat lisää poltetta, lisää chiliä (niin kuin minä tein...). Tarjoa ranskankerman ja tortillalättyjen kanssa.

Ruoka-asiaa

No koko blogihan on ruoka-asiaa, mutta nyt halusinkin puhua vähän ruokavalioasioista enemmänkin. Törmäsin Voisilmäpeliä-blogissa tähän artikkeliin, joka vastasi niin paljon omia mielipiteitäni, että oli pakko kirjoittaa samasta asiasta.

Itse hylkäsin kevyttuotteet noin vuosi sitten ja päätin, että terveellinen elämä ei ole kiinni satunnaisesta sokeripommista tai voilla kyllästetystä ruuasta. Miten aitojen ja luonnollisten, ei-teollisesti tuotettujen, raaka-aineiden käyttäminen voisi olla epäterveellistä? Yhteiskunnan lihominenhan alkoi 70-luvulla, kun huomio kiinnittyi ruokavalion "terveellisyyteen" ja alettiin tuottaa mm. margariineja ja teollisia eineksiä. Tämä "terveellisyys" johti siis yhteiskunnan lihomiseen ja tällä hetkellä olemme lihavampia kuin koskaan. Mistäköhän tuo johtuisi? Lisääntyneet terveysongelmat, kuten esimerkiksi syöpäsairaudet, eivät varmastikaan ole pelkästään lääketieteen kehittymisen tulos, vaan enemmänkin tulos teollisten aineiden (ja myrkkyjen) kertymisestä sisuksiimme. Miten ruumis suhtautuu ylipäätään vierasesineisiin? Se tietysti hylkii niitä.

Tuntuu, että ruoka-asioissa on unohdettu terve järki kokonaan tämän kalori-obsession kustannuksella. Miten on mahdollista, että margariini, joka on tuotettu jossain tehtaassa, jostain jalostetusta kasvista, joka on ehkä joskus viime vuonna nähnyt auringonvalon, jos on ollenkaan, on terveellisempi vaihtoehto kuin voi, joka tulee maitona lehmästä ja joka kirnutaan suoraan voiksi? Ilman mitään suurempia välikäsiä, lisäaineita tai monimutkaisia prosesseja.

Suosittelen kaikille ihmisille lukemiseksi Michael Pollanin kirjaa Oikean Ruuan Puolesta, jossa hän kertoo kuinka teollisen ruokatuotannon ikävät jäljet näkyvät nykyään ja mitä ihmettä tämä kaikki oikein tarkoittaa. Ja mitä oikein sitten syödään?

Syödään ruokaa, ei teollisia tuotteita. Ja sopivasti.

Cajunkanapasta

Kanapastaan kaipaa aina jotain uutta. Kyseinen resepti tuli eteen jollain foorumilla, josta sen innokkaana otin onkeeni. Ihanaa, uutta "verta" kanalle ainaisen kermapippurisoosin sijaan! Suosittelen kokeilemaan muitakin kyseisen blogin reseptejä, Pioneerinaisen kokkailut on vakiokamaa meidän huushollissa.

Ohje täällä , laiskuuttani jätän suomentamisen teille. :)