Uuniomenat

Vielä yksi syksyinen postaus oman maan antimista, vaikka talvi jo kolkutteleekin ovella ja omat omput on syöty jo. Tosin näitä herkkuja voi tehdä ympäri vuoden, ulkomaisista omenoista vaan kannattaa kuoret ottaa pois. Jostain syystä en ole koskaan aiemmin tehnyt uuniomenoita, enkä kyllä tajua miksi. Tuo kinuski, mikä syntyy vuuan pohjalle on aivan ihanaa ja omenan kirpeys sekä vaniljajäätelön kylmyys tasapainottavat koko makuelämyksen. Suosittelen siis lämpimästi, ja nämä ovat vielä ihan ylihelppoja tehdä.

Tässä ohjetta (alkuperäinen Helsingin Sanomine sivuilta)

4-6 omenaa (jos isoja niin 4 riittää)
25 gr voita
0,5 dl siirappia
0,5 dl kaurahiutaleita
1 tl kanelia

Poista omenista kodat omenaporalla (tai veitsellä), ulkomaisista myös kuoret. Asettele voideltuun uunivuokaan reiät ylöspäin. Sekoita täyteainekset keskenään tahnaksi ja täytä omenat sillä. Paista 200 asteessa n. 20 minuuttia. Nauti vaniljajäätelön kanssa.

Ihan Paras Porkkanakakku

Ja tietysti se syntyy oman maan porkkanoista. Toisessa kuvassa tämän vuotista satoa ja olihan ne makeita. Taustalla kypsymässä viimeiset tomaatit, joista ihan vihoviimeiset meni suuhun eilen. vaikka mitään suurviljelyä ei näin lähiöalueella oikein voi harrastaa, on itse kasvatettu aina jotenkin parempaa kuin kaupan. Ja vaikka esimerkiksi noissa tomaateissa on ehkä enemmän työtä kuin varsinaista satoa, ei se haittaa (kasvihuonetta odotellessa..), koska onhan ne ihan ITE kasvatettu. :)

Sitten itse paakelsin kimppuun. Ohje oli harvinaise helppo, ainekset vaan sekoitetaan keskenään ja plumpsis uuniin. Kuorrute jäi minulta liian löysäksi (liikaa sitruunanmehua) ja syy miksi en ottanut kuvaa koko kakusta, oli ne ihanat suklaaläntit, joita sain aikaiseksi koristellessa. :D No, ei ne makua haitanneet, tämä on ihanan pehmeä ja kostea kakku, joka säilyykin hyvin jääkaapissa jopa viikon päivät. Ohjeen sain Lettupannusta, jossa keskitytään kasvisruokailuun (tämänkin ohje alunperin jostain vegaanikirjasta, sen takia taikinaan ei tule kananmunia).

Tässäpä ohje kertaalleen suoraan tuolta Lettupannusta:

Kakku:
4,5 dl hienoksi raastettua porkkanaa
3,5 dl fariinisokeria melko tiiviiksi puristettuna
2 dl rypsiöljyä
1,5 dl maitoa tai vettä
5,5 dl vehnäjauhoja
0,5 dl perunajauhoja (tai maissitärkkelysjauhoja)
1,5 tl leivinjauhetta
1,5 tl ruokasoodaa
0,5 tl suolaa
2 tl kanelia, tai 1 tl neilikkaa ja 1 tl kanelia

Kuorrute:
100 g maustamatonta tuorejuustoa
50 g margariinia
1 dl tomusokeria
1 tl vaniljasokeria
(1 tl sitruunamehua)
(tummaa suklaata)

Laita uuni kuumenemaan 175C. Voitele ja jauhota kakkuvuoka. Raasta porkkanat raastimen pienellä terällä, ja mittaa että raastetta tulee 4,5 dl melko tiiviiksi puristettuna. Sekoita yhdessä kulhossa fariinisokeri, öljy sekä maito/vesi. Sekoita toisessa kulhossa kuivat aineet keskenään. Lisää jauhojen joukkoon neste. Lisää vielä raastetut porkkanat ja sekoita tasaiseksi. Kaada taikina vuokaan ja paista kakkua ainakin 45 min, tai pidempään. Kokeile kypsyyttä tulitikulla - kakku on kypsä jos tikkuun ei tartu taikinaa.Anna kakun jäähtyä kokonaan ja kuorruta. Jos et tarjoile kakkua heti, kannattaa kuorrute tehdä vasta myöhemmin.

Sekoita kuorrutteen aineet esim. sauvasekottimella tai vinhasti käsivoimin. Tuplamäärästä riittää sivuillekin, tai voit laittaa puolet täytteestä sisälle. Koristele esimerkiksi tummalla suklaalla (johon lisätty hieman rypsiöljyä, ettei kovetu).

Rapeaa kanaa, perunoita ja tomaatteja uunissa

Jamien kotona-kirjassa on kyllä hyviä reseptejä näin syksylle. No perustuuhan koko kirja sadonkorjuuseen ja eri kasvien viljelyyn, joten onko tuo ihmekään. Meillä on viimeisen kuukauden ajan ollut pöydässä oman maan uusia perunoita ja kun pöydällä punastuneet tomaatitkin alkoivat olla kypsiä, ei tähän ruokalajiin tarvinnut kaupasta hakea kuin kanaa. Ehkäpä sekin tulee jonain päivänä omasta takaa?

Resepti on helppo, tosin vie vähän aikaa, mutta maukkaus kyllä pesee ajan. ja käyttäisin tähän tosiaan niitä uusia perunoita ihan ehdottomasti, mitä pienempiä, sen parempi.

Ja näillä mentiin:

4 kanan rintaleikettä (irrottelin luut, jätin nahkan)
uusia perunoita kourallinen per syöjä
tomaatteja kourallinen per syöjä (kirsikkatomaatit parhaita tähän)
kokonaisia valkosipulin kynsiä n. 5-8 kpl
suolaa
pippuria
oreganoa (tuoretta tai kuivattua, mutta reilusti saa laittaa)
balsamiviinietikkaa
öljyä

Keitä perunat puolikypsiksi, valuta ja anna höyrytä hetki. Kalttaa tomaatit halutessasi ( tee ristiviillot päihin, upota kiehuvaan veteen ja purista kuoret pois), itse en jaksanut vaivautua, kun kuori ei tuntunut kauhena paksulta, pistelin vaan puukolla. Paista puolitetut kanan rintaleikkeet ensin nahkapuoli alaspäin kuumalla pannulla öljyssä melkein kypsiksi, suolaa ja pippuroi. Nahka antaa kanalle tuon rapsakkuuden, sitä ei kannata jättää pois. Kaada perunat ja tomaatit valkosipulien kanssa laakeaan uunivuokaan, asettele niin että ovat yhdessä kerroksessa, mausta oreganolla, suolalla ja pippurilla. Hölskyttele vähän, että sekoittuvat kunnolla. Heitä kanat mukaan ja kaada päälle öljyä sekä balsamiviinietikkaa (saa laittaa reilusti molempia, tulee hyvä kastike). Paista uunissa 200 asteessa n. 30-40 min.

Sipuli-pekonipiirakka

Pahoitteluni kaikille sipulia karttaville, seuraava postaus kannattaa jättää välistä. Kyseessä nimittäin sipulinrakastajien piiras, jonka tein tuossa männä viikolla. Innoituksen lähteenä käytin Ranskalaisen keittiön salaisuudet- kirjaa, kaikkihan tietävät, että parhaat piiraat tulevat Ranskasta. Pohja tosin epäranskamaisesti perunamuusijauheeseen tehty, kun pelkkä voi-jauho-vesi-seos tuntui liian raskaalta pekonin kanssa. Tosin ei kai se peruna nyt se kevyempää taida olla... Mutta no, tässä siis ohjetta, piiraasta tuli maukas ja erittäin syksyinen, teekupin ja takkatulen ääressä juuri sopiva iltapala. :)

Pohja (pyöreä piirakkavuoka, halkaisija 26 cm):

2 dl vehnäjauhoja
1 dl perunasosejauhetta
1 tl leivinjauhetta
100 g voita
3/4 dl vettä

Sekoita kuivat aineet keskenään, lisää voi ja nypi murumaiseksi. Lopuksi vesi mukaan ja sekoita taikinaksi. Anna jähmettyä jääkaapissa täytteen teon ajan.

Täyte:

1 pkt pekonia (170 gr)
3-4 sipulia (riippuu koosta, jos isoja niin 3 riittää, jos pieniä niin 5 vois olla sopiva)
voita
sokeria hippusen
1 prk ruokakermaa ja vähän vettä
2 kananmunaa
timjamia
suolaa
pippuria
n. 2 dl juustoraastetta (emmental on ehkä paras tähän)

Leikkaa pekonit suikaleiksi ja heitä kylmälle pannulle. Levy täysille ja sekoittele kunnes ovat irtonaisia ja rapsakoita. Lisää viipaloidut sipulit, alenna lämpöä ja anna hautua rauhassa n. 15-20 minuuttia, tai kunnes sipulit saavat vähän väriä. Lisää pannulle nokare voita ja noin ruokalusikallinen sokeria, sekoittele, anna jäähtyä hetki. Yhdistä kulhossa vatkatut munat, kerma ja mausteet sekä halutessasi juustoraaste (voi laittaa myös erikseen päälle viimeisenä). Painele piirakkapohja vuokaan ja kaada jäähtynyt täyte päälle. Lisää vielä muna-kermaseos ja mahdollinen juusto. Paista 200 asteessa n. 20-30 minuuttia, tai kunnes päältä hieman ruskettunut.

Itse tehty mysli

Voisilmäpeliä-blogissa jota seuraan säännöllisesti, oli taannoin ohje itse tehtyyn mysliin. Olen aiemminkin etsinyt ohjetta kyseiseen aamiaistarvikkeeseen, mutta jotenkin kaikki vaihtoehdot ovat tuntuneet työläiltä ja sisältäneet ainesosia, joita ei välttämättä marketista löydy. No tähänkin versioon hain kyllä kuivatut marjat Punnitse&Säästä-kaupasta, tosin vähän vahingossa, kun huomasin kyseisen kaupan muuttaneen mukavasti Stokkan viereen. :)

Valmiissa mysleissä on aika paljon mm. sokeria, puhumattakaan muromysleistä, jotka ei oikeastaan varsinaisesti terveellistä aamaista edusta. Ruisleivän tullessa tiensä päähän, on itse paahdettu mysli oiva vaihtoehto, ja ainakin siitä tietää kuinka paljon ja mitä purkissa on. Itse tehdyn myslin suuri etu on myös siinä, että siihen voi laittaa niitä aineita, mistä itse pitää. Itse olen makean ystävä (mistä syystä koitankin vähentää noita piilosokereita mahdollisimman paljon, sokeria tulee muutenkin syötyä ihan tarpeeksi) ja lisäsin mysliini kuivattuja mansikoita ja mustikoita. Seuraava satsi täytyykin tehdä omien puiden omenoista, kunhan löydän niihin hyvän kuivatusohjeen.

Mutta tässä ohjetta mysliin (rukasin vähän alkuperäistä omaan makuun sopivaksi), määrästä tulee kuvassa näkyvä litran purkillinen:

4 dl kaurahiutaleita (tai neljää viljaa)
2 dl leseitä (vehnää ja ruista laitoin)
2,5 dl erilaisia pähkinöitä ja siemeniä (ajoin blenderissä pienemmäksi paloiksi)
0,5 tl inkivääriä jauheena
0,5 tl kanelia
ripaus suolaa
0,5 dl rypsiöljyä
3 rkl hunajaa (juoksevaa) tai vaahterasiirappia

Sekoita keskenään kuivat aineet, levitä uunipellille. Sekoita öljy ja hunaja, ja jos hunaja jää kökkäreiseksi, käytä vaikka vähän aikaa mikrossa (ihan pari sekuntia riittää). Kaada hunaja-öljyseos kuivien aineiden päälle ja sekoita käsin. Paahda uunissa 170 asteessa n. 15 minuuttia, välillä pöyhien. Tarkkaile mysliä, sillä se palaa helposti. Lisää paahdettuun mysliin haluamiasi kuivattuja marjoja ja hedelmiä sen verran kun tuntuu hyvältä. Kaada kuivaan, tiiviiseen purkkiin ja säilytä huoneenlämmössä.

Sitruunaista lohta ja perunasalaattia

Onpas jotenkin tylsän kuuloinen ruuan nimi. Mutta niinhän se usein menee, arjen elämyksiä näistä sitten näyttää välillä syntyvän. :) Tämäkin oli mainio tuttavuus ja yhdistelmänä erinomainen, mitä nyt olisin mieluummin ottanut jotain vaalealihaista kalaa. Perunasalaatin ohje on Jamie Oliverilta, Jamien kotona-kirjasta, jossa on muuten ihan mainioita kasvatusvinkkejäkin kotipuutarhurille. Terveisin, kirsikkatomaattini eivät ole vieläkään punastuneet...

Ranskankermasoosi tuohon lohen kylkeen oli kyllä ihan paikallaan, linjojaan vahtivat voivat sen jättää poiskin. Omat linjat tulevat leviämään vielä tuonne marraskuulle saakka, varsinkin tuosta keskivartalon kohdilta... ;)

Mutta tässäpä ohjetta, suosittelen!

Lohifilee (tai jotainmuuta kalaa, ihan oman maun mukaan)
sitruunanmehua (kokonainen)
suolaa, pippuria
ranskankermaa (se pieni purkillinen)
(piparjuurta)

Purista puolikkaan sitruunanmehu fileen päälle, mausta suolalla ja pippurilla ja iske uuniin 180 asteeseen noin 30 minuutiksi (riippuen fileen paksuudesta). Sekoita ranskankerman sekaan loput sitruunamehusta sekä suolaa ja pippuria, maistele maut kohdilleen. Halutessasi vähän potkua soosiin, lisää pieni pätkä piparjuurta raasteena.

Salaattiin:

uusia perunoita
oliiviöljyä
sitruunanmehu
suolaa, pippuria
uutta sipulia varsineen
kapriksia
persiljaa/tilliä

Keitä perunat suolatussa vedessä, valuta vesi ja anna hetken höyrytä. Paloittele vielä kuumina sopiviksi suupaloiksi kulhoon ja lisää kastikeiainekset mukaan (öljy, sitruuna, suola, pippuri). Sitruunanmehua noin kolmasosa öljyn määrästä ja öljyn määrä riippuu ihan miten öljyistä haluaa, omaan salaattiin taisi mennä n. 600 gr perunoita ja ainakin puoli desiä öljyä. Anna pottujen maustua ja jäähtyä hetki, lisää silputtu sipuli, kaprikset ja yrtit. Avot!

Paahdettu valkosipulikeitto

Anteeksi huono kuva, otettu mökkiolosuhteissa sisätiloissa, joten valaistus ei ollut mikään parhain. Ja lautanenkin väärän värinen tuollaiselle keitolle. No, ehkä pääsemme yli tästä, koska keitto itsessään on ihan parasta mitä valkosipulista vaan saa tehtyä. Ohje on Food Clubin herroilta (ohjelma parin vuoden takaa) ja siinä sen kaveriksi paistettiin vielä munakoisoa. Tämä tehtiin tosiaan mökillä, 25 kilsan melontaretken jälkeen alkukeitoksi, pääruokana oli uunilohta ja maalaissalaattia ja jälkkärinä mutakakkua vaniljavaahdolla ja tuoreilla mansikoilla. Hyvä kombinaatio, ja kokki sai kehujakin :)

Tässä ohjetta tuohon soppaan:

3 valkosipulia (niitä kokonaisia siis, ei erillisiä kynsiä)
1 salottisipuli
2 isoa perunaa (Rosamundaa mieluiten tai jokin muu jauhoinen lajike)
8 dl kanalientä (voi laittaa litrankin, jos on paljon populaa tulossa)
4 dl valkoviiniä
2 dl kuohukermaa (tai kermamaitoa 1:1)

Kääräise valkosipulit folioon ja anna paahtua uunissa n. 40 min 200 asteessa. Sillä aikaa tee keittopohja; paista sipuli ja perunakuutiot öljyssä joko kasarissa tia paksupohjaisessa kattilassa kunnes ovat läpikuultavia ja lisää valkoviini. Ann a poreilla muutaman minuutti ja lisää kanaliemi, anna kiehua kymmenisen minuuttia. Leikkaa valkosipuleista "hattu" pois (tämän voi kyllä tehdä jo ennen uuniin laittoa, helpompaa) ja purista sisukset keittoon (huom! valkosipulin täytyy olla vielä hyvin lämmin, viiletessään muuttuu liisteriksi ja puristaminen ei onnistu). Soseuta koko komeus sauvasekoittimella tai jollain muulla asiaan sopivalla vehkeellä. Lisää kerma,suolaa ja pippuroi. Anna vielä kiehahtaa, maistele suolat kohdilleen ja purista mukaan sitruunanmehua halutessasi. Nauti hyvän leivän kera.

Kaljap**sekanan jämät

Meillä syötiin vähän aikaa sitten kaljapersekanaa. Nii-in, juuri sitä. Kuulostaa ehkä kaikkein mauttomimmalta ruuan nimeltä ever, mutta kuvailee tätä ruokalajia juurikin ihan oikein. Valitettavasti itse laitoksesta ei ole yhtään kuvaa, mutta kanan jämistä tehdystä leivästä sain sentään otettua todistusaineistoa. Ohje on Steve Raichlerin Kaikki Grillauksesta-kirjasta, joka on ihan mainio perusteos kaikenlaiseen grillaukseen. Kyseisen opuksen ohjeita käytetään meillä ahkeraan näin kesäaikaan. Bongasinpa tämän ohjeen myös uusimmasta Maku-lehdestä, tosin sillä oli vähän korrektimpi nimi. :)

Mutta siis kaljapersekanaan tarvitaan siis kokonainen kana (mieluiten maustamaton), tölkki kaljaa (siiderikin käy, tai jopa jokin limsa, kunhan on pienessä tölkissä) ja mausteita. Jokainen voi tehdä oman mausteseoksena (google auttaa, kirjoita hakukentän rub ja chicken), meillä käytettiin valmista cajun-mausteseosta, johon oli lisätty suolaa ja chilikastiketta. Juo kaljatölkistä n. puolet pois, hiero kanaan mausteseosta reilusti ja laita loput kanan sisään ja kaljatölkkiin. Pujota tölkki kanan peräpäähän ja asettele jalat niin, että se pysyy pystyssä (kolmikantaiseksi), paista joko uunissa 175 asteessa n. tunnin verran tai sitten grillissä (pitää olla kannellinen grilli) miedolla lämmöllä n. 1,5 tuntia. Poista tölkki varovasti kanan sisältä (on kuuma!) ja anna levätä hetki. Nauti salaatin ja vaikka grilliperunoiden kanssa.

Kaljatölkin idea on siinä, että neste höyrystää kanaa sisältäpäin ja näin liha on mehukasta eikä pääse kuivumaan. Ja tämä tosiaan oli mehukkainta kokonaista kanaa mitä itse olen syönyt. Suosittelen, vähän irvokkaasta nimestä huolimatta! :)

Tomaatti-vuohenjuustokeitto

Näin kesäaikaan keitot ja salaatit valtaa blogimaailmaa aika tavalla, enkä aio olla poikkeuksena minäkään. Tosin tämä soppa taidettiin tehdä jo huhtikuun puolella, mutta koska sitä vasta pakasteesta sulateltiin, niin postaaminen onnistuu nyt mitä mainioimmin. Ja kesäruokaahan tämä on, eipä siitä mihinkään pääse. Ohje on Maku-lehden nettisivuilta ja todella käyttökelpoinen. Ensin mietin vähän ohjeessa ollutta porkkanaa, mutta sopii vallan mainiosti mukaan tuomaan makeutta tomaatin kylkeen.

Tässä ohjetta:

6 annosta

1 kpl sipulia
2-3 kpl valkosipulinkynttä
2 kpl porkkanaa
1 rkl ruokaöljyä
2 tl juustokuminaa
500 g paseerattua tomaattia
1 kpl kasvisliemikuutiota (-tai fondia)
4 dl vettä
2 tl suolaa
2 tl mustapippuria
1 tl sokeria
200 g vuohenmaitojuustoa
1/2 dl tuoretta oreganoa (hienonnettuna)

Kuori sipulit sekä porkkanat ja kuutioi ne. Kuullota kasviksia kattilassa öljyssä. Lisää jeera ja jatka paistamista muutama minuutti.
Kaada joukkoon paseeratut tomaatit ja lisää kasvisliemikuutio sekä vesi. Anna porista keskilämmöllä noin 15 minuuttia. Mausta keitto suolalla, rouhitulla pippurilla sekä sokerilla. Soseuta soppa sauvasekoittimella sileäksi.
Murustele vuohenjuusto sattumiksi keiton sekaan ja viimeistele hienonnetulla oreganolla.

Jamien chiliä

Palataanpa nyt sitten ruuan ääreen paatoksen polulta. :)
Jamie´s America-kirja on killunut hyllyssä jo jonkin aikaa, mutta jostain syystä en ole saanut siitä aikaiseksi kuin vain tämän chilin. Pitääpä ottaa niskasta kiinni itseään ja ottaa kirja suurkulutukseen. Tämä ohje oli mainio, tosin sain siitä tooooodella tulista laittamassa Blair´sin After Death-chilisoosia hiukkasen liikaa, joten tämän kanssa täytyi syödä aika paljon ranskankermaa. :D Mutta oli se sen arvoista. Meillä nautittiin siis chilistä ranskankerman ja tortillalättyjen kera.

Tässä ohjetta vielä, pienoisin muutoksin:

noin 4-6 annosta

1 kg verran hyvää naudanlihaa, voi olla esim. lapaa tai paistia
1 dl verran kahvia
1-2 kuivattua chiliä
1 tl juustokuminaa
1 tl paprikajauhetta
1 tl oreganoa
1 laakerinlehti
1 punasipuli kuutioina
1-2 tuoretta chiliä (en laittanut ollenkaan)
1 tl kanelia
5 kynttä valkosipulia
suolaa, pippuria
2 prk tomaattimurskaa
1,5 rkl siirappia tai fariinisokeria
1-2 paprikaa kuutioina (eri värisiä)
1 prk papuja (kidney- tai valkopapuja, ei kastikkeessa)
ranskankermaa

Liota kuivattuja chilejä kuumassa kahvissa. Samaan aikaan kuumenna oliiviöljyä padassa ja paahda siinä juustokumina, paprikajauhe, laakerinlehti, oregano ja sipulit. Paista kunnes sipulit on pehmeitä. Lisää seokseen mukaan kahvissa uitetut chilit samoin kuin puolet tuoreista chileistä (pieneksi hakattuina), kaneli, valkosipuli sekä suolaa ja pippuria. Heitä perään vähän chilikahvia ja sekoita tasaiseksi. Seuraavaksi laita mukaan loput kahvista, tomaattimurska sekä sokeri/siirappi. Lopuksi heitä mukaan lihat ja vähän lisää suolaa ja pippuria. Peitä kannella ja anna kiehua miedolla lämmöllä pari tuntia.

Revi liha parilla haarukalla hienoksi hiutaleiksi ja lisää paprikat sekä pavut. Kiehuta vielä n. puolisen tuntia ilman kantta. Lihan pitäisi tosiaan olla erittäin pehmeää ja suussa sulavaa (jos ei ole,anna porista pidempään). Maista ja jos haluat lisää poltetta, lisää chiliä (niin kuin minä tein...). Tarjoa ranskankerman ja tortillalättyjen kanssa.

Ruoka-asiaa

No koko blogihan on ruoka-asiaa, mutta nyt halusinkin puhua vähän ruokavalioasioista enemmänkin. Törmäsin Voisilmäpeliä-blogissa tähän artikkeliin, joka vastasi niin paljon omia mielipiteitäni, että oli pakko kirjoittaa samasta asiasta.

Itse hylkäsin kevyttuotteet noin vuosi sitten ja päätin, että terveellinen elämä ei ole kiinni satunnaisesta sokeripommista tai voilla kyllästetystä ruuasta. Miten aitojen ja luonnollisten, ei-teollisesti tuotettujen, raaka-aineiden käyttäminen voisi olla epäterveellistä? Yhteiskunnan lihominenhan alkoi 70-luvulla, kun huomio kiinnittyi ruokavalion "terveellisyyteen" ja alettiin tuottaa mm. margariineja ja teollisia eineksiä. Tämä "terveellisyys" johti siis yhteiskunnan lihomiseen ja tällä hetkellä olemme lihavampia kuin koskaan. Mistäköhän tuo johtuisi? Lisääntyneet terveysongelmat, kuten esimerkiksi syöpäsairaudet, eivät varmastikaan ole pelkästään lääketieteen kehittymisen tulos, vaan enemmänkin tulos teollisten aineiden (ja myrkkyjen) kertymisestä sisuksiimme. Miten ruumis suhtautuu ylipäätään vierasesineisiin? Se tietysti hylkii niitä.

Tuntuu, että ruoka-asioissa on unohdettu terve järki kokonaan tämän kalori-obsession kustannuksella. Miten on mahdollista, että margariini, joka on tuotettu jossain tehtaassa, jostain jalostetusta kasvista, joka on ehkä joskus viime vuonna nähnyt auringonvalon, jos on ollenkaan, on terveellisempi vaihtoehto kuin voi, joka tulee maitona lehmästä ja joka kirnutaan suoraan voiksi? Ilman mitään suurempia välikäsiä, lisäaineita tai monimutkaisia prosesseja.

Suosittelen kaikille ihmisille lukemiseksi Michael Pollanin kirjaa Oikean Ruuan Puolesta, jossa hän kertoo kuinka teollisen ruokatuotannon ikävät jäljet näkyvät nykyään ja mitä ihmettä tämä kaikki oikein tarkoittaa. Ja mitä oikein sitten syödään?

Syödään ruokaa, ei teollisia tuotteita. Ja sopivasti.

Cajunkanapasta

Kanapastaan kaipaa aina jotain uutta. Kyseinen resepti tuli eteen jollain foorumilla, josta sen innokkaana otin onkeeni. Ihanaa, uutta "verta" kanalle ainaisen kermapippurisoosin sijaan! Suosittelen kokeilemaan muitakin kyseisen blogin reseptejä, Pioneerinaisen kokkailut on vakiokamaa meidän huushollissa.

Ohje täällä , laiskuuttani jätän suomentamisen teille. :)

Vaivaton leipä

Eli siis vaivaamaton leipä. Periaatteessa juurimetelmällä tehty (himppasen hiivaa on) ja variaatioita voi tehdä ihan mitä mieli halajaa. Tosin ruisjauhot tiivistää leipää eikä siitä tule niin kuohkea. Itse olen tehnyt yleensä sämpyläjauhoista ja lisännyy jonkin verran leseitä mukaan. Ohje on yhdeltä foorumilta, ja on pyörinyt netissä jo pitkään. Mutta siis, todellakin kokeilemisen arvoinen, kuoresta tulee rapea ja sisuksesta kuohkea, ilman suurta vaivannäköä, aikaa tosin menee pari päivää.

Tässä ohje:

7 dl jauhoja
1/4 tl kuivahiivaa (todella vähän siis)
1-2 tl suolaa (haluamasi mukaan)
3,5 dl kädenlämpöistä vettä

Sekoita ainekset, älä vaivaa. Tarkoituksena on saada aikaan tahmea ja jäykkä möntti, ei saa olla missään nimessä löysä (jumittaa paistaessa muuten astiaan). Peitä kelmulla ja anna levätä vedottomassa paikassa 12-20 h.

Painele jauhotetulla alustalla ilmakuplat pois ja laita taikina vielä lepäämään jauhotettuun astiaan liinan alle kahdeksi tunniksi. Laita kannellinen pata tai kattila uuniin ja uuni kuumenemään 225 asteeseen. Kumoa taikina kuumaan astiaan (kun uuni on lämmennyt) ja paista ensin ilman kantta 30 min ja sitten vielä 20-30 min. kannen kanssa (riippuen vähän uunista). Kumoa leipä ritilälle viilenemään. Nauti lämpimänä voin kanssa.

Paprikasalaatti

Hieman kevyempää tavaraa näin juustokakun jälkimainingeissa... :)
Kyseinen salaatti on eräänlainen versio huvipuistosalaatista , tosin omassa versiossani en paahtanut paprikoita ja lisäilin vähän omia aineksia mukaan.. Hyvää tuli näinkin, toisaalta paahdettu paprika kyllä maistuu paremmalta kuin tuore, joten ensi kerralla täytyy kokeilla niin.

Tässä ohjetta tuohon minun versiooni:

2 paprikaa
1 sipuli
1 kynsi valkosipulia
persiljaa
suolaa, pippuria
valkoviinietikkaa
öljyä

Suikaloi paprika ja sipuli, mausta valkosipulilla, suolalla ja pippurilla. Lorauta mukaan valkoviinietikka ja öljy (suhteessa 1 osa etikkaa, 2 tai 3 osaa öljyä, riippuu kuinka etikkaista haluaa). Anna maustua jääkaapissa muutama tunti.

Tämä on muuten erittäin hyvää paistetun kanan kanssa.

New Yorkin juustokakku

Tämä on se ultimate juustokakku. Juustokakkujen Ferrari tai pikemminkin Rolls Royce. Ei mitään liivatehyydytyksiä tai kerman vatkauksia, juustoa vaan juuston perään ja "vähän" ranskankermaa ja munia.. :D Ja tarviiko sanoakaan, että hyvää tulee? Tarjoa mansikka- tai vadelmakastikkeen kanssa (pyöräytä monitoimikoneessa/blenderissä jäiset marjat sokerin kanssa juoksevaksi).

Tässä ohjetta, turmelkaa itsenne :)

1 pkt Digestive-keksejä (tosin se on vähän liikaa, n. 3/4 osa pakettia riittää)
2 rkl voita
2 rkl kanelia
1 rkl vettä

600 gr tuorejuustoa (mieluiten Philadelphiaa ja täysrasvaista)
4 dl ranskankermaa (eikä mitään kevytversioita tässäkään!)
7 munaa
1 dl sokeria
½ sitruunan mehu ja kuori
1 rkl vaniljasokeria (jos laitat vanilliinisokeria, 2 tl riittää)

Kuumenna uuni 150 asteeseen. Hienonna keksit tehosekoittimessa ja lisää muruihin sulatettu voi, vesi ja kaneli. Levitä taikina irtopohjavuuan pohjalle ja reunoille. Sekoita juusto pehmeäksi sähkövatkaimella (tai tehosekoittimessa, tosin sähkävatkain sekoittaa mielestäni paremmin). Lisää ranskankerma ja sekoita hyvin. Lisää munat yksitellen ja odota aina että edellinen on hyvin sekoittunut ennenkuin lisäät seuraavan. Lisää lopuksi sitruunanmehu, raastettu kuori, sokeri ja vaniljasokeri. Kaada taikina pohjan päälle vuokaan ja kypsennä uunissa n. 40-50 minuuttia tai kunnes täyte on jähmettynyt. Meidän suht uudella uunilla kakussa meni suurinpiirtein tunti ja vartti.